Aamulla aikaisin oli mentävä tarkistamaan ansat, oli vielä vähän hämärää. Kaksi ansaa oli tyhjiä, mutta kolmannessa oli käärme. Vein käärmeen Frejalle, joka halusi päästää sen vapaaksi ja silittää sitä. Käärme puraisi häntä ja lähti karkuun. Freja vakuutti olevansa kunnossa ja katsoi kirjasta tietoja käärmeestä. Sen laji paljastui kielekekobraksi. Niiden kerrottiin olevan säikkyjä, joten Freja päätti pyydystämisen sijaan vain ottaa niistä kuvia. Käärmeet asuivat Forgotten Fieldsillä ja Frejan äiti Martina ei päästäisi häntä yksin, minun piti siis mennä mukaan.
Saimme kuvat luikeroista otettua...
...ja päätimme kisata, kumpi ehtii ensin takaisin Sunfield Farmsille. Perillä Frejaa ei kuitenkaan näkynyt missään. Martina pyysi, jos kävisin etsimässä häntä.
Huutelin matkan varrella, jos Freja vastaisi.
Lopulta hän löytyi tuupertuneena läheltä hylättyä farmia. Frejaa pyörrytti ja pää ja maha olivat kipeitä. Otsaa kokeilemalla paljastui, että hänellä on kuumetta.
Päätin ottaa hänet kyytiin ja kuljettaa varovasti takaisin. Freja meni sisälle lepäämään ja Martina pyysi, jos kävisin kysymässä eläinlääkäriltä, jos hän tietäisi mikä Frejalla on.
Tenttauksen jälkeen paljastui, että kobra on myrkyllinen ja löytämämme käärme oli nimenomaan Jorvikin kielekekobra. Sen vastamyrkkyä saa vain jos löytää juuri sen yksilön, joka puri Frejaa.
Käärme löytyi onneksi pian ja sain sen kiinni. Hirveätä vauhtia takaisin eläinlääkärin luo. Hän valmisti myrkyn ja Freja alkoi parantua.
Kiitoksena sain Frejalta mekon, joka on... öh... erilainen. Tuskin tulen koskaan käyttämään. Mutta opimme tästä, ettei käärmeisiin saa mennä koskemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti